Elämän luomisen historiaa

Alkuvuodesta 2003 alkoi vihdoin tuntua siltä, että meidänkin elämäämme voisi jo jälkikasvu sulostuttaa. Olihan suunnitteilla oman asunnon osto, molemmilla hyvä työpaikka ja elämä muutenkin raiteillaan. Sen verran pelottava ajatus kuitenkin oli ja kaikenlaista hässäkkää täynnä, että varsinainen toteutus siirtyi alkukesään. Viimeisen pillerin popsin 8.6.2003 ja siitä alkoi jännittynyt odotus ja yritys. Oikeastaan pelko onnistumisesta oli peräti suurempi kuin ilo siitä mahdollisuudesta.

Mutta turhaksi osoittautuivat kummatkin tunteet, kun sitä odotettua plussaa ei vain kuulunut. Kuukausi toisensa jälkeen kului malttamattoman odotuksen, toiveiden ja suunnitelmien kariutuessa yksi toisensa jälkeen. Missä vika? Oma kiertoni tuntui säännölliseltä kuin mikäkin eikä epäonnistuminen ainakaan yrityksen puutteesta johtunut.

Vuoden vaihtuessa päätimme siirtyä tieteellisempiin menetelmiin. Tähän asti kiertoa oli seurattu pelkästään fiilis- ja näppituntumalta, nyt otettiin käyttöön ovulaatiotestit, jotta nähtäisiin, tapahtuuko kropassani mitään ja oliko ajoitus mennyt ihan metsään. Kuten tulevien kuukausien testailu osoitti, aikaisempi arvio oli ollut hyvinkin oikea - ovulaatio oli helppo paikallistaa ja se todella tapahtui. Samoihin aikoihin alkoi viimeinenkin optimismi ja positiivisuus karista. Alkuvuonna kaveripiiristä tuli kolme raskausuutista, jotka ottivat todella koville. Miksi tämä on kaikille muille niin helppoa, meille ei? Onneksi puolivahingossa tammikuussa selvisi, että myös Kirsi ja Mikko ovat samalla asialla, joten sain luotettavan juttukaverin, jonka kanssa sai jakaa epäonnistumisten surut ja jännätä tulevaa. Melkein alusta asti oli tukena myös Johanna.

Kun mitään plussaamiseen viittaavaakaan ei ollut tapahtunut huhtikuuhun mennessä, turha tuhraaminen alkoi riittää. Varasimme ajan Väestöliiton lapsettomuusklinikalle, koska emme halunneet jonottaa puolta vuotta TYKSiin ja aloitimme tutkimukset sen selvittämiseksi, miksi jälkikasvua ei ole kuulunut. Ensikäynti oli toukokuussa ja silloin kartoitettiin perusasiat kierroista ja terveydentilasta, tehtiin sisätutkimus sekä otettiin verinäytteitä. Sisätutkimuksen perusteella rakenteissa ei näyttänyt olevan mitään vikaa eikä mikään viitannut esim. endometrioosiin tai PCO:hon.

Toisella käynnillä kesäkuun alussa kuulimme vihdoin tuloksia verikokeista sekä sperma-analyysistä. Kuten olin vähän arvellutkin, mulla oli kaikki kunnossa. Hormonitasot kohdallaan, ultraäänen mukaan ovulaatio tapahtuu ja muutenkin kaiken pitäisi olla ok. Spermatestin tulos sitten olikin huonompi. Sekä siittiöiden tiheydessä että liikkuvuudessa oli puutteita normaalitulokseen verrattuna, joten tämän arveltiin olevan mahdollinen syy siihen, miksei ole tärpännyt. Hoidoista keskusteltiin ja todettiin, että koska liikkuvia siittiöitä kuitenkin on, kannattaisi aloittaa kevyemmällä (ja halvemmalla) inseminaatiohoidolla ja miettiä mahdollista koeputkihedelmöitystä vasta muutaman kokeilukerran jälkeen.

Lähdimmekin kokeilemaan IUI:ta inseminaatiota heti samassa kierrossa. Koska oli myöhäistä aloittaa mitään tukilääkitystä, IUI tehtiin luonnonkiertoon. Spermanäyte oli oikein hyvä ja odotukset korkealla. Yhtä korkealta sitten pudottiinkin, kun tuloksena oli puhdas nolla. IUI:ta kokeiltiin syyspuolella vielä kolme kertaa - kahdesti Clomifen-lääkityksellä ja kerran Menogon-pistoksilla. Häivähdystäkään positiivisesta raskaustestistä en nähnyt koko aikana. Syksy oli todella raskas, alkoihan alkuvuoden vauvabuumin tuloksia syntyä kuukauden välein. Samalla vahvistui päätös siitä, että lähdemme kohti koeputkihdelmöitystä, koska sen pitäisi olla meidän kohdallamme sopiva hoito. Rajoituksena hoidon aloittamiselle oli ainoastaan ajankohta ja rahan puute - piti säästää rahaa tammikuulle ja ottaa huomioon Kelan lääkekorvauksien maksukatto. Yhden hoidon lääkkeillä katto nimittäin täyttyy, joten saman vuoden aikana tehtyjen hoitojen lääkkeet saakin loput ilmaiseksi, vain hoidot maksavat.

Kova isku omalle jaksamiselle ja samalla iso ilo oli piinailukaveri Kirsin plussaus joulukuussa heti ensimmäisestä IUI-hoidosta. Joulunvietto tuntui aika surkealta. Jo toinen joulu ilman että oli mitään tietoa siitä, onnistuuko tämä ikinä. Kun työrintamaltakin tuli pelkkää paskaa käteen, fiilikset olivat aika matalalla vuoden jälleen vaihtuessa.