In Vitro Fertilization

Koeputkihedelmöityksen suunnittelun oli määrä lähteä liikkeelle heti alkuvuodesta ja minun oli määrä soitella Väestöliittoon heti lomien jälkeen, kun olisi selvillä joulukuun luomukierron tulos. Olikin aika järkytys kuulla, että meitä hoitanut lääkäri oli yllättäen jäänyt virkavapaalle eikä kukaan oikein tuntunut tietävän, miten meidän pitäisi edetä, vaikka olimme käyneet jo marraskuussa IVF:n suunnittelukäynnillä. Muistiin merkityt suunnitelmat olivat niin epämääräisiä, että hoitaja jopa ehdotti hoidon lykkäämistä kuukaudella, mikä ei minulle käynyt ollenkaan! Kuulostin ilmeisesti niin epätoivoiselta, että saimme ajan uudelle suunnittelukäynnille jo seuraavalle viikolle ja alustavasti sovittiin, että valmistautuminen IVF-hoitoon alkaisi saman kierron loppupuolella. Hoitomuoto olisi ns. lyhyen kaavan IVF eli antagonistihoito, joka on kevyempi potilaalle sekä nimensä mukaisesti ajallisesti lyhyempi hoito. Perinteinen pitkä kaava kun veisi hyvinkin pari viikkoa kauemmin.

Tammikuun loppupuolella napsin siis viisi päivää vahvoja progesteronipillereitä, joiden tarkoitus oli ajastaa seuraavat kuukautiset alkamaan haluttuna päivänä, jolloin muunkin hoidon suunnittelu ja ajoittaminen kävisi helpommin. Kierron kolmantena päivänä aloin pistää FSH-hormonia (Puregon), jonka tarkoituksena oli kasvattaa riittävä määrä munasoluja. Puregon-pistoksia jatkettiin kaikkiaan 11 päivää. Viimeisinä neljänä päivänä pistettiin myös "jarruhormonia" (Orgalutran), joka esti munasoluja irtoamasta ennenaikaisesti. Munasolujen ja kohdun limakalvon kasvua seurattiin lääkityksen aikana kahdesti ultraäänellä. 6.2. otin viimeisen pistoksen, joka oli hCG-hormonia (Pregnyl), tarkoituksena irrottaa munasolut kellumaan munarakkulanesteeseen, josta ne voidaan sitten kerätä.

Sivuhuomautuksena voisi sanoa, että itse lääkitys oli suhteellisen helppo kestää. Itsensä pistäminen ei ole ollenkaan vaikeata, olipa kyseessä sitten perinteinen ruisku-neula-yhdistelmä tai moderni ja helppo pistoskynä kuten Puregonissa. Pistos otetaan vatsanahkaan eikä se vaadi juurikaan valmisteluja tai mitään ihmeellistä hygieniaa. Mitään mielialavaikutuksia en lääkityksestä kokenut saavani, sen sijaan munarakkuloiden kasvaminen aiheutti hyvinkin fyysisiä tuntemuksia, kun vatsa turposi niin, että lyhyt kävelykin hengästytti. Eikä ihme - jos munasarjat normaalisti ovat ison mantelin kokoiset ja sitten ne venyvät sisältämään kymmenen pari senttiä läpimitaltaan olevaa rakkulaa kumpainenkin, olisi aika kumma jos ei olisi tukala olo! Maha oli pinkeä ja olo oli turpea.

Jännittävin vaihe koko prosessissa olikin sitten munasolujen keräys eli punktio. Kuulostaa varsin viattomalta, mutta milläpä se munasolut kropasta muuten ulos saadaan kuin jumalattoman pitkällä neulalla? Punktiopäiväksi oli määrätty laskiaistiistai 8.2. ja olimme klinikalla hyvissä ajoin. En ollut saanut syödä aamulla mitään ja lähtiessä oli otettu yksi Panacod esilääkitykseksi. Olimmekin päivän ainoa punktioasiakas, joten klinikan koko heräämöhuone lepotuoleineen oli pelkästään meidän käytössämme. Vaihdoin vaatteet klinikan kietaisuhameeseen ja hoitaja tuli laittamaan kämmenselkään kanyylin. Siinä vaiheessa ei yllättäen jännittänyt yhtään, mutta kanyylin laitto ja Panacod tyhjässä mahassa vetivät yhtäkkiä vähän kalpeaksi. Makuuasento ja pari sokeripalaa auttoivat, minkä jälkeen hipsimmekin itse toimenpiteeseen.

Punktio tehdään paikallispuudutuksessa ja laskimoon annettavan kipu- ja rauhoittavan lääkityksen avulla emättimen kautta. Humaus suoneen ja jo alkoi kaikkia näkyä kahtena. Puudutuspiikkiä en edes huomannut. Ultralaitteen monitorista saatoimme seurata toimenpiteen etenemistä koko ajan. Lääkitys oli varsin tehokas, mutta olin koko ajan tietoinen siitä missä mennään. Munasarjat tyhjennettiin rakkulanesteestä, joka kiikutettiin sitten koeputkissa solulabraan, missä etsittiin munasolut. Toimitus oli lähes kivuton, mitä nyt toiselta puolelta otettaessa vihlaisi pari kertaa aika ilkeästi. Koko homma oli ohi kymmenessä minuutissa, minkä jälkeen siirryin ihan omin jaloin heräämön puolelle lepäämään. Vatsa oli kyllä varsin kipeä heti ja sain kipulääkitystä. Jani meni lepäillessäni hoitamaan "oman osuutensa", minkä jälkeen lääkäri tulikin kertomaan jo tuloksia. Kaikkiaan 21 munasolua oli saatu kerättyä ja kaikki olivat kypsiä! Koska saalis oli näin hyvä, spermanäyte ratkaisisi, yritettäisiinkö osa hedelmöittää normaalisti. Joka tapauksessa ainakin puolet hedelmöitettäisiin ICSI:llä eli mikroinjektiolla. Hedelmöittymistuloksia kuulisimme seuraavana päivänä ja alkionsiirto olisi 10.2.

Parin tunnin lepäilyn ja eväiden syönnin jälkeen pääsin kotiin toipumaan. Olo oli todella jäykkä ja kipeä! Lopupäivä menikin makoillessa ja särkylääkkeitä popsiessa. Seuraavana päivänä sain soitella hedelmöittymistulokset. 11 munasolua oli hedelmöitetty ICSI:llä, loput 10 tavalliseen tapaan. ICSatuista soluista 7 oli hedelmöittynyt oikein ja lähtenyt jakautumaan alkioiksi. Sen sijaan luonnollisesti hedelmöitetyistä vain yksi oli lähtenyt kasvamaan. Vika oli siis tämän perusteella todennäköisesti juuri siittiöiden hedelmöittämiskyvyssä. Mutta 8 alkiota oli hyvä saavutus ja seuraavana aamuna sitten kuulimme, mikä oli lopullinen tilanne.

10.2. menimme alkionsiirtoon ja solubiologin ja lääkärin yhteinen näkemys oli se, että kahdeksasta alkiosta viisi oli jatkanut jakautumista niin että ne olivat hyvänlaatuisia ja käyttökelpoisia. Yksi nejäsoluinen siirrettäisiin heti ja loput neljä pakastettaisiin vastaisen varalle, kahdessa erässä. Saimme mennä katsomaankin solulabran monitorista nelisoluista siirrettävää alkiotamme. Aika harva näkee jälkikasvuaan jo tuossa vaiheessa :) Itse siirto oli nopea toimenpide ja sen jälkeen saimme ohjeet jatkolle. Punktiosta toipuminen veisi vielä aikaa ja kaikki rankka liikunta ja vääntöliikkeet kiellettiin. Ihan kuin tekisi mieli edes sellaisia harjoittaa! Samana päivänä aloitettiin myös progesteronitukilääkitys, jota jatkettaisiin kaksi viikkoa, kunnes raskaustesti näyttäisi joka plussaa tai miinusta.

Aika kului yllättävän nopsasti, sillä punktiosta toipuminen todella vei aikaa. Vasta noin viikon päästä toimenpiteestä olo alkoi olla suht normaali. Vaikeampi olikin sitten odottaa testaamista ja testituloksen merkitystä.

23.2. oli virallinen testipäivä ja valitettavasti tuloksena oli tyylipuhdas nolla. :( Ei sitten onnistunut ensimmäinen hoito. IVF/ICSI-hoidoista keskimäärin 30-40 % onnistuu ensimmäisellä yrityksellä. 80-90 % pariskunnista on raskaana kolmen hoitokerran jälkeen. Eli toivoa on vielä, vaikka se onkin juuri aika vähissä. Seuraava askel on käyttää pakastimeen säilöttyjä alkioita. Yksi luomukierto täytyy jättää väliin, jotta kroppa ehtisi palautua IVF-hoidon rasituksista, joten siirto on ajankohtainen huhtikuussa. Alkiot eivät välttämättä selviä sulatuksesta ja siirron onnistumisprosentti on hiukan alhaisempi kuin tuoresiirrossa. Mutta parempi kuitenkin kuin luomuyrityksessä.