Lapsettomien lauantai

7.5. vietetään lapsettomien lauantaita.

Tänään, äitienpäivän aattona muistetaan lapsettomia. Lapsettomien lauantain takana on Lapsettomien tuki ry. Yhdistyksen mukaan päivä on tarkkaan valittu: äitienpäivä on tahattomasti lapsettomille vuoden vaikeinta aikaa. Päivän aikana järjestetään keskustelutilaisuuksia eri puolilla Suomea.

Suomessa on arviolta 35 000 hedelmällisessä iässä olevaa, tahattomasti lapsetonta ihmistä. Vuodessa noin 3 000 paria hakeutuu tutkimuksiin ja hedelmöityshoitoihin. Ensimmäinen lapsettomien nimikkopäivä järjestettiin vuonna 1994.

Lapsettomien tuki ry on perustettu vuonna 1988. Sen tärkeimpiä tehtäviä on auttaa lapsettomia solmimaan yhteyksiä toisiinsa ja jakamaan yhdessä kokemuksiaan.

(Lähde: Helsingin Sanomat 7.5.2005)

Äitienpäivä pistää taas miettimään. Tänä vuonna minulla olisi pitänyt olla jo toinen äitienpäivä. Eipä ole taaskaan eikä ole sanottua onko ensi vuonnakaan. Tämä aika vuodesta muistuttaa taas ikävästi, kuinka suuri osa naisen identiteetistä ja arvostuksesta (ja epäarvostuksesta!) rakentuu äitiyden kautta. Tai edes potentiaalisen äitiyden.

Työmarkkinoilla ei ole valttia olla pienten lasten äiti tai lapseton parhaassa lapsentekoiässä. Työnantajalle tällainen nainen on vähintäänkin epäilyttävä, pelkkien kulujen aiheuttaja, joka lintsaa töistä ja häviää kuvioista vuosiksi. Vielä vaikeammassa tilanteessa on töitä hakeva tahattomasti lapseton. Onko lapsettomuus valttikortti? Miten selittää tilanne vai selittääkö? Onko moraalisesti oikein hakea esim. määräaikaista työtä tietäen, että ei välttämättä ole töissä loppuun asti? Miten sovittaa hoidot yhteen uuden työpaikan kanssa? Onko oikeus ajatella ensisijaisesti itseään eikä työnantajaa - perheensä kanssa kuitenkin elää sen lopun 24-tuntisesta vuorokaudesta ja elämänsä loppuun asti, työpaikkoja tulee ja menee.

On surullista, ettei ole edes sellaisessa tilanteessa, että voisi valita työn ja perheen väliltä.